20/08/2024
Aikuisten työt ja remontointi ovat nielleet pääosan hereilläoloajasta tässä viimeiset pari vuotta, joten motorsport-hommia on ehditty tekemään vähän vaihtelevasti.
Viime viikolla pääsin kuitenkin puhaltelemaan pölyt läppärin päältä kun kutsu kuului fiksaamaan kuvan TTRS:n moottorin säätöjä Sveitsiin.
Autohan on Raeder Motorsportin Audille tekemä VLN - kilpuri, joka projektina kuopattiin heti alkuunsa kymmenen vuotta sitten, kun huomattiin vekottimen olevan liian nopea. Kuulostaa varmaan kummalliselta, joten pohjustetaan hieman.
Audin kilpailuosastolla on customer racing - divisioona, joka valmistaa kilpureita eri kilpasarjoihin, kuten maailman lukuisiin GT3, GT4 ja TCR-luokkien kisoihin. TTRS:stä oli alun perin tulossa osa tätä tuoteperhettä, m***a kun testikisoissa vielä raakileen tasolla ollut TTRS pisteli Nurburgringin pitkällä radalla samoille sekunneille GT3-kilpureiden kanssa, oli mietintämyssyt vedettävä päähän.
Lopullisen niitin projekti sai, kun sateella auto ajeli ympyrää GT3:sten ympärillä.
Niinpä autoja tehtiin lopulta vain kymmenkunta kappaletta, joista osa nelos- ja osa vitoskoneella. Kymmenessä vuodessa autoa on nikkaroitu useammassa verstaassa, ja jossain vaiheessa ecussa on käynyt säätäjän sormi, joka on viilannut endurancekarttojen tilalle aika-ajosäädöt.
Muuten kaikki hyvin, m***a nykyisen omistajan käsissä laitteen pitäisi siis pystyä palvelemaan noin tunnin mittaisissa kisoissa, joten minut pyydettiin hätiin. Pari sulanutta mäntää pöydällä kahdesta eri moottorista olivat testamentti sille, että jotain piti tehdä.
Autoon vaihdettiin uusi moottori. Kirjoittelin ohjainlaitteesta aika-ajo-ohjelman yli ja tilalle ensin hyvin varovaiset endurancekartat, josta sitten dynolla hiottiin suorituskykyarvot samaan tasoon kuin ennen.
Uusilla säädöillä ahtopainetta on keskirekisterissä 0.4bar ja maksimikierroksilla noin 0.2bar vähemmän kuin ennen. Tehossa ja väännössä sen sijaan jäätiin minimaalisesti. Oheisissa dynokäppyröissä vanhat ja uudet kartat päällekkäin, tehossa jäätiin muutama heppa, väännössä 4000rpm haminoilla parikymmentä Newtonia.
Dynolla touhutessa paikallistettiin pari sähköjärjestelmässä kummitellutta vikaa, jotka olivat aiheuttaneet satunnaisia käyntihäiriöitä, m***a pysyneet piilossa mekaanikkojen ja aiempien säätöinsinöörien silmiltä.
Tämän jälkeen kalusto hinattiin Hockenheimiin, jossa todettiin, että kuumassa, noin 35 asteen helteessä matalampien ahtopaineiden ansiosta dynolla vähemmän tehoa ja vääntöä kehittänyt moottori oli nopeampi, ja kuski paransikin omaa kierrosennätystään molempina kisapäivinä.
Ja mikä parasta, moottori kehrää edelleen, eikä sulaneita mäntiä saatu lisää trofeiksi pajan roskalootaan.
Tällainen motorsportti on mukavaa. Pääsee tutustumaan hienoihin laitteisiin ja samalla pystyin auttamaan nuorta kuljettajaa urallaan.
